Nyt kun olen asunut Yhdysvalloissa jo kohta kaksi vuotta, alan todella tuntea luissani sen, ettei täällä vietetä pitkiä lomia.
Viime vuonna se ei vielä tuntunut niin pahalta, mutta alkuvuoden Trump-kiireiden ja kevään kaikkien työmatkojen jälkeen kaipaisin kovasti lomalle. Koska en työskentele amerikkalaisyritykselle, loman pitäminen on minulle jopa mahdollista.
Se ei kuitenkaan tunnu sosiaalisesti hyväksyttävältä.
Tähän asti olen lomaillut yhtä aikaa Samulin kanssa Samulin amerikkalaisen työpaikan sallimissa puitteissa. Lomamme ovat olleet tyypillisiä amerikkalaisen kaupunkilaisen uraihmisen lomia: lyhyitä mutta sitäkin intensiivisempiä.
Olemme ahtaneet muutaman päivän lomat täyteen matkustamista ja elämyksiä. Niistä lomista on tuntunut täysin luontevalta kertoa monille täkäläisille ystävillemme, jotka viettävät omat lomansa ihan samalla tavalla.
Tänäkin kesänä meillä oli reilun viikon mittainen yhteinen kesäloma, jonka vietimme Havaijilla. Matka oli todella ihana, mutta viikko kului todella nopeasti.
Kaipaisin lisäksi perisuomalaista lepolomaa. Pitkään nukkumista, rentoutumista, työvuodesta toipumista.
Sellainen ei kuitenkaan tähän kulttuuriin kuulu.
Kun yritin tällä viikolla lomailla, minua vaivasivat lähes kaiken aikaa syyllisyys ja häpeä. Niiden seurana oli vielä yksinäisyys.
Syyllisyyttä tunnen siksi, että Samuli ei pääse lomalle, vaikka olisi minua enemmän loman tarpeessa. Tuntuu epäreilulta viettää lomaa toisen nenän alla, kun toisella on stressaavat ajat töissä.
Häpeä puolestaan estää minua kertomasta amerikkalaisille, että olen lomalla. Juuri eilen sanoin ventovieraalle, että minulla oli vapaapäivä, kun en kehdannut puhua lomasta.
Pelkäsin hänen kysyvän, mitä aioin tehdä lomallani. Olisin hävennyt silmät päästäni, jos olisin joutunut myöntämään aikovani levätä ja rentoutua.
Ei lomaa saa sellaiseen haaskata. Siitä kuuluu ottaa kaikki irti.
Yksinäisyys tulee siitä, että tunnen olevani Bostonin ainoa lomalainen. Suomessa lomaillessani olen aina voinut viettää aikaa läheisten kanssa. Kesän lomakausi on niin lyhyt, lomat niin pitkiä ja sosiaalinen verkostoni sen verran laaja, että samaan aikaan lomailevia läheisiä on yleensä ollut helppo löytää.
Olen ollut yksinäisyyden tunteesta yllättynyt, sillä viihdyn yleensä hyvin itsekseni. Ainoana lapsena totuin nauttimaan yksin leikkimisestä, ja aikuisena ennen Samuliin tutustumista matkustelin yksin ympäri maailmaa.
Lepolomaa en kuitenkaan ole tottunut viettämään yksin. Suorittamiseen taipuvainen mielenlaatuni tuntuu pitävän rentoutumista hyväksyttävämpänä silloin, kun seuranani on läheisiä ihmisiä.
Se johtuu siitä, että minulla on voimakas tarve olla haaskaamatta aikaa.
Kaikkihan tiedämme, että ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan useimmin sitä, etteivät viettäneet enemmän aikaa rakkaittensa kanssa. Olen sisäistänyt tämän ja ajatellut, että tärkeän ihmisen kanssa vietetty aika on aina hyvin käytettyä aikaa, josta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Ennen osasin ajatella, että myös rentoutuminen ja lepääminen olivat hyvää ajankäyttöä. Siitä ajatuksesta on kuitenkin täällä amerikkalaisen kulttuurin keskellä vaikea pitää kiinni.
En kuitenkaan aio luovuttaa. Suomalaisella sisulla lomailen hammasta purren, vaikka kuinka hävettäisi.
Amerikkaa ymmärtämässä 
Whoa! Some of your Finnish must be highly idiomatic, because the English translation is simply whacked in some places.For example, ”Kaipaisin lisäksi perisuomalaista lepolomaa.” translates as ”I would also like to have a parochial leprosy.” No, I don’t think so. In case the English is not clear to you, you seem to be asking for a case of Hansen’s disease that you contracted at a small local Catholic school. At least that is the way I first read it! (While ”parochial” has a more general meaning of ”having a limited view,” in Massachusetts it’s most often heard to describe Catholic primary and secondary schools.)
Americans envy leisure time, because they don’t have much of it. Many ”regular” (40-hour week jobs) start with one getting only two weeks of vacation time, gradually increasing as one earns seniority; many part-time or ”for hire” jobs have no vacation time at all. So, during weekdays, one is either supposed to be working, or, rarely, on vacation. If you show up someplace during regular working hours, often the natural question is, ”Taking the day off?” or ”You got the day off?” to be followed by ”What are you doing?” Saying you’re going to take it easy is met with a combination of envy, skepticism, and wondering what’s wrong with you.
If I read this right and you’re feeling guilty because Samuli can’t take the time off, then spend a bit of your time doing something for him. It’ll make you happy, it’ll make him happy, and it’ll assuage some of that guilt,
TykkääTykkää
Google translate is far from perfect :D The original sentence would loosely translate to ”I could really use some R&R in the best Finnish tradition”, but that’s a _very_ loose translation, something a machine will not be able to do in our lifetime. A more literal translation to less idiomatic English would read something like ”I would also like some basic Finnish restful vacation time”.
What you say about Americans and leisure time confirms my previous findings.
Google translate got the part about guilt right, and you’re suggestion is good. I had arrived at the same conclusion myself and I have been trying to do just that.
TykkääLiked by 1 henkilö