Viimeistä kertaa mökillä

Rakkaiden ihmisten hyvästeleminen on ulkomaille muuttaessa vaikeinta, mutta haikeus nousee pintaan myös rakkaissa paikoissa.

Vietin viikonlopun vanhempieni kanssa Hangossa mökillä – viimeistä kertaa ennen muuttoa.

Saaristoa Hangossa Islands outside of Hanko Eastern Finland

Mökki on minulle hyvin tärkeä. Se on ollut osa elämääni pidempään kuin yksikään koti, jossa olen asunut. Olen jakanut siellä vanhempieni ja ystävieni kanssa lukemattomia merkityksellisiä läheisyyden hetkiä. Olen vetäytynyt sinne milloin käsittelemään sydänsuruja, milloin unohtamaan arjen stressin ja kiireen.

Saaristoa Hangossa Islands outside of Hanko Eastern Finland

Kesän viettäminen mökillä on minulle jotain pysyvää, muuttumatonta, jonka varaan olen lapsesta saakka voinut laskea.

Nyt en tiedä, tulenko ensi kesänä mökille.

Saaristoa Hangossa Islands outside of Hanko Eastern Finland

Lohdullista on kuitenkin se, että mökki pysyy paikallaan, vaikka en tulisikaan. Mökkeilykesiä tulee aina uusia, vaikka yksi jäisikin välistä.

Useita kertoja ulkomailla asunut ystäväni sanoi äskettäin, että Suomi ei katoa mihinkään, vaikka asuisikin välillä muualla. Siitä ajatuksesta aion pitää kiinni.

Saaristoa Hangossa Islands outside of Hanko Eastern Finland

Advertisements

4 thoughts on “Viimeistä kertaa mökillä

    • Kiva kuulla, että kuvat herättivät lämpimiä tunteita! Ne ovat kaikki souturetkeltä, jonka tein mökkisaaremme ympäri.

      Kaunista luontoa on joka puolella maailmaa, mutta ainakin minulle Suomen luonto tulee aina olemaan kaikkein rakkain, koska suomalaismaisemien katselemiseen liittyy niin paljon muistoja.

      Tykkää

  1. Ihania maisemia! Nykyään (ehkä) voi tuudittautua ajatukseen, ettei Suomi tai rakkaat maisemat katoa meiltä minnekään, olimme siellä itse tai emme, mutta sota-ajan kirjoja lukiessa, esim. Elmgren-Heinosen Lotta-tyttö komennuksella, tajuaa, että rakkaat kesäpaikat ovat joiltain joskus kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Ja tietysti rakkaat ihmiset, jotka tekevät paikan, voivat kadota myös ja heidän mukanaan maisemasta katoaa jotakin. Itselläni rakasta maisemaa katsoessa tulee nykyään mieleen väliin myös katoavaisuus, mutta se saa rakastamaan sitä sinä hetkenä vain enemmän :-)

    Tykkää

    • Kiitos! Tuo on aivan totta. Nykyään luonnonkauniiden paikkojen katoavaisuus on toisenlaista kuin sota-aikaan, mutta esimerkiksi saasteet voivat tuhota rakkaan maiseman ja ilmastonmuutos tuoda mukanaan ilmiöitä, jotka muuttavat itselle tärkeän paikan peruuttamattomasti. Kaikkeen elolliseen liittyy väistämättä jonkinlainen katoavaisuus, mutta juuri se tekee elämästä niin ihmeellistä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s