Onnenhetkiä

Kaksi viime viikkoani Suomessa ovat olleet täynnä tärkeitä ihmisiä ja ihanaa kesätekemistä. Viime viikolla sain käytyä sekä Suomenlinnan kesäteatterissa että Kesäkino Engelissä, joihin olin halunnut jo vuosia, mutta en ollut saanut aikaiseksi lähteä. Viikon huipensi perinteinen mökkiviikonloppu kouluaikaisten ystävien kanssa.

Lähestyvä muutto patistaa tekemään nyt kaiken sellaisen, mikä aiemmin on jäänyt tekemättä siksi, että sen voisi tehdä koska vain. Toistaiseksi se on tuntunut hienolta. Päivät ovat olleet täynnä onnenhetkiä.

On the Suomenlinna fortress ferry just before summer rain. Suomenlinnan lautalla juuri ennen kesäistä sadetta.

Suomenlinnan lautalla matkalla kotiin kesäteatterista. Sade on juuri alkamassa ja ilta hämärtymässä, valo on erikoinen ja Helsinki kaunis.

Annamari Sipilä pakinoi eilen Helsingin Sanomissa mustan huumorin sävyttämään tyyliinsä ulkosuomalaisen Suomen-lomailusta ja kuvaili, miten ulkosuomalainen tapaa maanisessa tahdissa hirveän määrän ihmisiä, suorittaa kaikki asiaan kuuluvat keskustelut eikä enää illalla muista, keitä on nähnyt.

En samaistunut lainkaan. Minusta tuntuu ennemminkin, että ajan viettäminen Suomessa asuvien rakkaiden ihmisten kanssa on muuttunut vielä astetta merkityksellisemmäksi siksi, että tiedän asuvani kohta heistä kaukana. Tunnen entistäkin syvemmin onnea kaikesta siitä, mistä täällä pidän.

Ehkä kokemukseni on erilainen siksi, että Sipilä on asunut ulkomailla pitkiä aikoja, kun taas minä vasta aloittelen elämää Suomen ulkopuolella. Tai sitten olemme vain tässä asiassa erilaisia.

Jännitin etukäteen, voisinko nauttia Suomessa olosta niin paljon, etten enää haluaisikaan muuttaa. Sellaisesta ei kuitenkaan ole ollut merkkiäkään. Päinvastoin olen ollut lähdöstä nyt vielä innostuneempi kuin ennen heinäkuun lomaani Bostonissa. Muutto tuntuu nyt paljon todellisemmalta, kun pääsin jo uuden elämän alkuun lomani aikana.

Olen töissä vielä kolme viikkoa ja Suomessa kokonaisuudessaan neljä ja puoli. Aika menee varmasti todella nopeasti, mutta olen varma, että siihen mahtuu vielä monta mieleenpainuvaa hetkeä.

halloumi and eggplant burger home BBQ summer house

Itse suunniteltu halloumi-munakoisohampurilainenmökillä ystävien kanssa grillattuna ja mökkiterassilla nautittuna.

Advertisements

7 thoughts on “Onnenhetkiä

  1. Veikkaan että et samaistunut Annamarin kirjoitukseen koska et ole (vielä) ulkosuomalainen. Kun olet asunut vuoden, pari tai viisi ulkomailla, tuntemukset ovat takuulla erilaiset.

    Tykkää

    • Varmasti asiaan vaikuttaa se, että olen vasta muuttamassa. Vuosia Annamarin kolumneja lukeneena olen tosin myös huomannut kokevani monet asiat eri tavoin kuin miten hän ne kärjekkäissä kirjoituksissaan esittää.

      Minun on vaikea kuvitella, että päästäisin suhteeni läheisimpiin Suomessa asuviin ystäviini ja sukulaisiini muuttumaan niin etäiseksi, että harvat tapaamisemme olisivat pikaista suorittamista. Internetsovellusten ansiosta läheisille ihmisille voi kirjoitella reaaliajassa ja soitella ilmaiseksi, vaikka asuisikin heistä kaukana. Aikaero vaikeuttaa yhteydenpitoa enemmän, mutta puolen vuoden etäsuhteen jälkeen uskallan sanoa, ettei sekään ole ylitsepääsemätön este.

      Toki mitä pidempään ulkomailla asuu, sitä etäisemmäksi Suomen-läheiset varmasti väkisinkin muuttuvat. Se on kenties kaikkein suurin syy siihen, etten haluaisi muuttaa ulkomaille pysyvästi.

      Tykkää

  2. Ulkosuomalaisena sanoisin että ainakin ystävien kanssa suhteet voivat muuttua. Olet varmasti oikeassa siinä, että nykyisin on hyvinkin helppoa pitää yhteyttä sähköisesti enkä ole itse paras mahdollinen asiantuntija näissä. Sipilä varmasti kärjistää kyllä.

    Ei ole kuitenkaan ihan epätavallista, että ne läheisimmät ystävyyssuhteet kärsivät eniten, koska samanlaiseen tiiviiseen yhteydenpitoon kuin Suomessa asuessa ei ole mahdollisuutta. Tai ainakin se edellyttää että molemmat haluavat pitää yhteyttä riittävän usein. Osa Suomen-ystävistäni on jäänyt tasolle ”no nähdään sitten, kun olet käymässä Suomessa” ja muina aikoina heistä ei kuulu oikein mitään. Mutta aina ei tee mieli päivittää kuulumisia jonkun kanssa pari-kolme kertaa vuodessa, tai kerran vuodessa, silloin kun käy Suomessa. Silloin voi käydä niin, että tuosta vuosittaisesta tapaamisesta tulee velvollisuus, ei ilo. (Ei tietysti aina!)

    Toisaalta ehkä vähän yllättävästi voi käydä niin, että ystävät joita on tavannut Suomessa harvakseltaan, pysyvät helpommin mukana; oletan että siksi koska yhteydenpito ei alun alkaenkaan ole ollut niin tiivistä, joten suhteen ”peruslaatu” ei niin muutu asuinpaikan muutoksen johdosta.

    Sitten kun ulkosuomalainen tulee Suomeen sanotaan vaikka lomalle 2 viikoksi, jos siinä ajassa haluaa tavata ystäviä, on käytännössä parempi sopia ennalta tapaamiset kunkin kanssa. Jos ei sovi, keskustelut jäävät jahkailemiseksi tyyliin ”sovitaan tässä kohta miten ja koska tavataan” eikä tapaaminen toteudu, varsinkin kun ulkosuomalaisen päivälaskuri tikittää ja lomapäiviä on koko ajan vähemmän. Ystävien lisäksi pitää kuitenkin viettää aikaa sukulaisten kanssa ja mahdollisesti hoitaa jotain omia asioita silloin kun kerran on Suomessa. Toisaalta kun on lomalla, ehkä ei sitten halua joka päivälle sopia monta tapaamista, koska mikä loma se sitten on jos kaikki on aikataulutettua (tätähän Sipiläkin tässä karrikoi).

    Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla omia tuntemuksiasi tästä aiheesta, kunhan olet ollut USAssa vähän pitempään. Siis siinä mielessä, että kuinka paljon sähköiset viestimet auttavat.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista! Kerrot kiinnostavia pohdintoja. Varmasti palaan tähän aiheeseen sitten, kun olen asunut ulkomailla pidemmän aikaa ja alan nähdä, minkälaisen muodon ystävyyssuhteet Suomessa asuvien ystävien kanssa muodostuvat.

      Minulla on lähimpien ystävieni suhteen sellainen tunne, että vaikka olisimme vuoden pitämättä lainkaan yhteyttä, voisimme sen jälkeen taas jatkaa kuin taukoa ei olisi ollutkaan – kunhan taukoon olisi molempien mielestä hyvä syy. Tätä teoriaa ei ole koskaan testattu, mutta osa läheisistä ystävistäni on itse asunut aiemmin jonkin aikaa ulkomailla, ja ainakaan silloin välimme eivät etääntyneet, vaikka yhteydenpito ulkomailla asumisen aikana olikin selvästi vähäisempää kuin molempien asuessa Suomessa.

      Kuulostaa äkkiseltään yllättävältä mutta tarkemmin ajateltuna hyvin loogiselta tuo kokemuksesi, että ulkomaille muuttaminen voi vaikuttaa ystävyyteen vähemmän niiden kanssa, joita samassa maassa asuessakin tapasi harvakseltaan.

      Tykkää

  3. Minusta tuo Sipilän kirjoitus on karmea, liioitteleva ja yleistävä enkä tajua sen mahdollista huumoria. En tunnista siitä itseäni, vaikka olen jo jonnin aikaa Lontoossa asustellut. Mutta juu, olemme Sipilän kanssa kaiketi muutenkin ihan eri planeetoilta kaikin puolin. :D

    Tykkää

    • Anteeksi, että vastaaminen on viivästynyt! Ilmoitus kommentistasi oli jotenkin päässyt menemään minulta ohi.

      Reaktiosi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin minun. Sipilän tyyli on tosiaankin rajusti kärjistävä, ja koen usein hänen kolumnejasi lukiessani, etten ole yhtään samalla aaltopituudella ainakaan hänen julkisen minänsä kanssa. Yksityiselämässä hän toki saattaa olla hyvinkin erilainen.

      Tykkää

  4. Päivitysilmoitus: Ensimmäinen loma Suomessa | Amerikkaa ymmärtämässä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s