Sain hankittua julkisen liikenteen matkakortin. Se onnistui melkein helposti.
Lähimetroasemamme Davis ja sen absurdi lehmäkoristeinen tuuliviiri. Vaikka Bostonin metroon viitataan virallisesti amerikkalaisella sanalla subway, sen symboli on T-kirjain, josta minulle tulee ensimmäisenä mieleen Lontoon metron lempinimi tube. Täällä metroa kutsutaan T-kylttien mukaan loogisesti ja yksinkertaisesti sanalla T. Minulle ei ole selvinnyt, mistä kylttien T-kirjain tulee.
Ensin etsin matkakorttipistettä metroasemilta. Käyttämilläni asemilla ei sellaista ollut, mutta kertalippuautomaateissa mainostettiin, että liikennelaitoksen nettikaupasta saisi valmiiksi ladatun Charlie Cardin.
Automaateissa voi ladata matkakorttia, mutta uusia kortteja niistä ei saa.
Menin siis nettikauppaan. Siellä minulle selvisi, että olin ymmärtänyt mainokset väärin. Verkossa sai kyllä ladattua kortilleen rahaa, mutta uusia kortteja sieltä ei voinut tilata.
Uusia kortteja saisi ilmeisesti vain palvelupisteestä, joita on koko Bostonin ja sen ympäryskuntien alueella yksi.
Palvelupiste oli helpossa paikassa: yhdellä isoista asemista, jotka ovat kotiamme lähimmän metrolinjan varrella. Kun lähestyin sitä, näin jo kaukaa kymmeniä ihmisiä istumassa ja seisomassa palvelupisteen lähettyvillä. Lähempänä näin, että palvelupisteen ovelle oli erikseen jono.
Jonossa oli vain muutamia ihmisiä. Ehkäpä näkemäni kymmenet ihmiset odottivat jotain aivan muuta. Toiveikkaana asetuin jonoon.
Olin todella iloinen siitä, että olin saanut täkäläisen puhelimen ennen matkakorttipisteelle tuloa. Kännykkänetistä on ehkä kaikkein eniten iloa silloin, kun jonottaa tai odottaa yksinään.
Kun jono eteni, tajusin, että sen päässä odotti vasta pääsy palvelupisteen ovesta sisään. Kukin pääsi vuorollaan sisään, jutteli ovella seisovan asiakaspalvelijan kanssa hetken ja siirtyi sitten näkemieni kymmenien ihmisten joukkoon odottamaan pääsyä palveluluukulle.
Yhden luukun periaate ei tosiaan vaikuta olevan amerikkalaisille tuttu käsite, kuten jo viisumihaastattelussa totesin.
Jatkoin silti jonottamista. En todellakaan aikonut maksaa jokaisesta metromatkastani 50:tä senttiä ylimääräistä vain siksi, ettei minulla ollut matkakorttia.
Davisin kehystetty tähtilippu. Samanlainen taitaa olla kaikilla asemilla.
Kun pääsin ovesta sisään, minua odotti iloinen yllätys: uuden matkakortin sai heti käteen ovella seisovalta asiakaspalvelijalta! Pyysin toista korttia Samulille ja sekin onnistui yhtä helposti.
Varoin nuolaisemasta ennen kuin tipahtaa. Seuraavaksi täytyisi varmaankin jonottaa luukulle antamaan henkilötietonsa, jotta kortti voitaisiin aktivoida käyttöön. Miten muuten liikennelaitos voisi varmistaa, ettei useampi ihminen käytä samaa kuukausilippua?
”Jos et halua jäädä jonottamaan, voit ladata korttisi automaatissa”, kortin ojentanut nainen opasti hymyillen.
Mysteeriksi jäi, miksi kaikki ne kymmenet ihmiset jonottivat siellä.
Kävelin pois kevyin askelin. Kerrankin jokin oli onnistunut helposti! Sitten aloin miettiä, miten monta vaihetta tähänkin oli tarvittu.
Käsitykseni helposta on tainnut muuttua aika dramaattisesti tänne tuloni jälkeen.
En ole vielä oppinut luottamaan siihen, hahmotanko oikein metron suunnat Inbound (sisäänpäin) ja Outbound (ulospäin). Onneksi niiden vieressä lukee aina myös pääteasemat, jotka minun on ollut helpompi oppia.
Amerikkaa ymmärtämässä 
Selitys sille miksi sitä kutsutaan ”T”:ksi on seuraava:
Boston area transportation was, by the early part of the 20th century, organized as the Boston Elevated Railway system. The Boston El’s logo were the words ”Boston Elevated Railway.” In 1948, by an act of the Commonwealth, the Metropolitan Transportation Authority was formed to oversee public transportation in 16 cities and towns in eastern Massachusetts, including Boston. The MTA’s graphic was the letters ”MTA” in an oval. In 1964, another act of the Commonwealth created the Massachusetts Bay Transportation Authority, or MBTA, which covered far more cities and towns in eastern Massachusetts and also created regional transportation authorities in other parts of the state.
The MBTA’s logo is a large ”T” in a circle, so, over the years, everyone just started calling it the ”T”. The logo is almost identical to the logo used by the Stockholm Tunnelbana system. The ”T” stands for the ”T” in MBTA: that is, ”transportation”.
In 1964, the graphic design company hired by the MBTA, Cambridge Seven Associates, selected the T in a circle design, as well as station signage and graphics. They also simplified some station names and named each line by color: the Orange, Red, Blue and Green lines. Other cities have, since then, adopted colors for line names (L.A., Washington, Atlanta, Dallas, Chicago, Baltimore, Cleveland and others come to mind.)
TykkääTykkää
Kiitos! Tämä valaisee asiaa jonkin verran. Tuossakaan ei kuitenkaan avata sitä, miksi nimenomaan metroasemilla on T-kyltit. Ymmärtääkseni niitä ei muiden MBTA:n liikennevälineiden pysäkeillä tai asemilla ole, vaikka sana transportation kuvaa yhtä hyvin niitäkin.
TykkääTykkää
On myös muuten ihan pakko kysyä että mistä sait käsityksen että ”Uusia kortteja saisi ilmeisesti vain palvelupisteestä, joita on koko Bostonin ja sen ympäryskuntien alueella yksi”? MBTA:n sivuilla https://commerce.mbta.com/ kyllä selkeästi sanotaan että ”CharlieCards are available at any one of our stations, pass sales offices, or retail vendors.” – sen lisäksi FAQ:issa http://mbta.com/fares_and_passes/charlie/default.asp?id=5602#HowdoIgetaCharlieCard? on pitkä lista paikoista mistä niitä saa – mukaanlukien se nettikauppa.
TykkääTykkää
MTBA:n sivut olivat minusta ristiriitaiset asian suhteen. Esimerkiksi linkkaamassasi FAQ-sivuston kohdassa How do I get a Charlie Card sanotaan täysin yksiselitteisesti, että kortteja saisi verkkokaupasta. Kuitenkin kun klikkaa kohdasta ”Order your CharlieCard online: Buy Now!”, päätyy verkkokaupan etusivulle (https://commerce.mbta.com/), jossa puolestaan sanotaan, että ” CharlieCards are available at any one of our stations, pass sales offices, or retail vendors.
Click here for a list of distribution locations. Already have a CharlieCard?
Add Stored Value | Add a Monthly Pass | Upgrade to a MyCharlie Account.” Tuon käsitin niin, ettei kortteja sittenkään saanut verkkokaupasta.
Siteeraamassasi kohdassa verkkosivuja sanottiin, että kortteja saa miltä hyvänsä asemalta, mutta yritin useilta asemilta, ja niissä kaikissa oli palveluluukun seinällä iso kyltti ”Meiltä ei saa Charlie Cardeja.” Yritin myös klikata tuota ”list of distribution locations” -kohtaa ja katsoa sieltä kotiani lähimmät palvelupisteet, mutta kun kävin Somervillen palvelupisteiden listan läpi kohta kohdalta, yhdenkään niistä palveluiden joukossa ei mainittu, että sieltä saisi uusia Charlie Cardeja. Tämä kaikki sai minut epäilemään, että kenties MBTA:n kielenkäytössä ”Charlie Card availability” tarkoittikin sitä, että jo omistamalleen kortille voi ladata lisää rahaa tai kuukausilippua. Saatoin toki käsittää väärinkin.
Varmasti on todennäköistä, ettei löytämäni palvelupiste ole koko Bostonin ja ympäryskuntien ainoa paikka, josta kortteja saa. Ilmeisesti-sana yritti tekstissäni kuvata sitä, että kyse oli saamastani vaikutelmasta, ei varmasta tiedosta.
TykkääTykkää