Breakers-kartanon musiikkihuone
Platinaa ja kultaa seinissä, marmoria, valtavia kattokruunuja. Kartanoita, jotka julistavat koko maailmalle, miten paljon rahaa niiden omistajilla on.
Newportin merenrantakaupunki Rhode Islandin osavaltiossa oli vauraiden amerikkalaisten suosiossa jo 1800-luvulla. Sinne rakennetaan toinen toistaan suurempia ja vaikuttavampia vapaa-ajanasuntoja edelleen.
Marble House -kartano
Hotelliyöt Newportissa ovat kalliita, mutta jos onnistuu välttämään kaupungissa yöpymisen, sen ylellisestä tunnelmasta pääsee nauttimaan vähälläkin rahalla. Meiltä kotoa Newportiin on vain 120 kilometrin ajomatka, joten sinne on helppo mennä päiväretkelle kartanoita ällistelemään.
Ulkopuolelta arvorakennuksia pääsee katselemaan ilmaiseksi. Jyrkkien kallioiden viertä kulkevalta Cliff Walkilta näkee sekä vanhojen että uudempien kartanoiden takapihoja samalla kun nautiskelee samoista merimaisemista, joita niiden asukkaat katselevat ikkunoistaan. Autolla tai pyörällä voi ihastella talojen etupuolia ja merta ajelemalla Ocean Drivella.
Cliff Walk
Leijat Ocean Driven yllä
Tämä talo tiluksineen ei ole Ocean Drivellä näkemistämme kartanoista hulppein tai suurin, mutta minun makuuni se oli viehättävin.
Osa 1800-luvun lopun hulppeimmista kartanoista on nykyään avoinna yleisölle. Kävimme kaikkein suurimmassa ja pröystäilevimmässä Breakersissa ja kartanonrakennusbuumin aloittaneessa Marble Housessa. Yhteislippu niihin maksoi 26 dollaria.
Breakers
Samuli alkoi haaveilla Breakersissa asumisesta.
Toisen kerroksen parvelta voi katsella sisääntuloaulaan.
Kirjaston koristeellinen katto ja kattokruunu vievät huomion niin tehokkaasti, ettei ole helppo huomata, että seinät on tapetoitu vihreään kankaaseen painetulla kullalla.
Seiniä voi koristella vaikka platinalla, jos haluaa osoittaa seurapiireille, että siihenkin on varaa.
Puisen koristeen taustalla on kultaa, jonka pinta on kuvioitu muistuttamaan nahkaa.
1800-luvun lopulla uskottiin merivesikylpyjen terveellisyyteen. Ammeissa olikin neljä hanaa: kylmälle ja kuumalle merivedelle sekä kylmälle ja kuumalle makealle vedelle.
Breakersin keittiössä kelpasi huippukokkien työskennellä.
Marble Housen sisustukselle sen sijaan emme lämmenneet muutamaa yksittäistä huonetta lukuunottamatta. Talo tuntui Breakersin jälkeen vaatimattomalta.
Näin jälkikäteen ajateltuna vaatimaton oli ehkä hieman väärä sana kuvaamaan Marble Housea.
Amerikkaa ymmärtämässä 