Tämän kaiken tarvitsin hakeakseni toimittajaviisumia Yhdysvaltoihin:
Eniten yllätyin siitä, että hakemuksen mukaan käskettiin etsiä kaikki aiemmat passit, jotka hakijalla on elämänsä aikana ollut. Monelle suomalaiselle se olisi täysin mahdotonta, koska poliisilla on ollut tapana takavarikoida vanhoja passeja tai kehottaa hävittämään ne. Minulla ne olivat kaikki tallessa, mutta hetken aikaa panikoin siitä, löytäisinkö niitä ajoissa. Onneksi rakas äitini on parempi pitämään tavaroita tallessa kuin minä, ja lapsuuteni passit löytyivät hänen arkistoistaan.
Muuten viisumin hakeminen ei ollut kohtuuttoman työlästä. Netissä täytettiin monisivuinen lomake, jossa kyseltiin kaikenlaista hakijan taustoista, mutta kysymykset eivät olleet vaikeita. Amerikkalaiseen tapaan lomakkeessa tentattiin, suunnittelenko joukkotuhoa, olenko osallistunut kansanmurhaan ja pyöritänkö huumekauppaa.
Eniten päänvaivaa minulle tuotti lomaketta täyttäessä se, ettei mikään sen vaihtoehdoista tuntunut antavan oikeaa kuvaa parisuhdetilanteestani. Siviilisäädykseni päädyin valitsemaan sinkun, sillä ainoat lomakkeen tunnistamat parisuhdemuodot olivat avioliitto ja erilaiset rekisteröidyt parisuhteet. Avoliittoa ei vaihtoehtojen joukossa ollut. Myöhemmässä kohdassa kysyttiin, asuuko Yhdysvalloissa joku lähiomaisistani, eli isä, äiti, aviopuoliso tai kihlattu. Emme kuitenkaan ole vielä kihloissa, joten minulla ei lomakkeen mukaan ole Yhdysvalloissa asuvaa lähiomaista, vaikka olen muuttamassa maahan päästäkseni elämään yhdessä rakkaani kanssa.
Kun lomake oli täytetty, piti maksaa viisuminhakumaksu (noin 150 euroa), ja maksamisen jälkeen pääsi varaamaan ajan viisumihaastatteluun. Haastatteluaikaan mennessä piti haalia kokoon kaikki vaaditut liitteet. Nettisivuilla oli maininta, että viisumivirkailijat saattavat tarvita viisumipäätöksen tekemiseen tietoja myös hakijan yksityiselämästä. Odotin pääseväni selittämään, etten oikeastaan ole sinkku, ja että maassa jo asuva lähiomainenkin minulla tavallaan on.
Toisin kävi. Virkailijoita ei kiinnostanut yksityiselämäni pätkääkään. Myöskään äitini vaivalla esiin kaivamista vanhoista passeista ei lopulta ollut kukaan kiinnostunut.
Päivitysilmoitus: Odottamista ja odottamatonta | Amerikkaa ymmärtämässä