Jätekatosikävä kasvaa

Minulla on parhaillaan roskapussi jääkaapissa. Niin hyvin asuntomme jätejärjestelyt toimivat.

Tein maanantaina kalaruokaa, ja kalan kääre olisi pitänyt heittää roskiin. Suomessa olisin pakannut sen pikkupussiin ja vienyt pussin saman tien ulos.

Täällä en kuitenkaan voi viedä roskia ulos. Koska jäteastiat ovat kellarissa, roskat viedään sisälle.

Maanantai on pahin mahdollinen päivä kalaruuan valmistamiseen. Siitä on pitkä matka sunnuntaihin, jolloin jäteastian saa seuraavan kerran viedä kadun varteen.

Täällä on lokakuussakin vielä niin lämmin, että haisemiseen taipuvaiset roskat ehtivät viikossa alkaa löyhkätä niin, että haju leijailee kellarista asuntoon. Se huomattiin viime viikolla, kun olin erehtynyt heittämään pois pohjaan palanutta kaalia.

Pakkasin siis kalan kääreen pikkupussiin – ja säilöin sen jääkaappiin.

Täällä on ihana tehdä kalaruokia, kun tarjolla on aivan eri kalalajeja kuin Suomessa. Esimerkiksi miekkakalapihvi on todella hyvää.

Vuokraisäntämme jäteastiat ovat pihassa. Minulla olisi suuri kiusaus kätkeä haisupussi hänen roskiensa sekaan, mutta en taida uskaltaa. Vuokraisäntää ei kannata suututtaa.

Minulla on siis kaksi vaihtoehtoa: Joko säilytän roskapussia jääkaapissa sunnuntaihin saakka tai otan sen kauppareissulle mukaan ja tungen kadunvarsiroskikseen.

Paitsi että emme olekaan kotona ensi sunnuntaina. Se tarkoittaa, että joko säilytän roskapussia jääkaapissa kaksi viikkoa tai lähden etsimään kadunvarsiroskista, johon sulavasti sujauttaa sen.

Taidanpa lähteä kohta kuljeskelemaan kaduilla ympäriinsä ja yrittämään näyttää siltä, että olen ihan tavallisella päiväkävelyllä eikä laukussani ole haisevaa roskapussia.

Advertisement

Vähän erilaista, osa 3: Roskien vieminen

Kellarissa erikoisen pyykinpesukoneen vieressä majailevat jäteastiamme. Kun ylhäällä asunnossa tulee tarvetta viedä roskat, roskapussi viedään kellariin.

Olen tähän mennessä asunut aina kerrostalossa, joten en tiedä, onko jäteastioiden pitäminen kellarissa kaikkien suomalaisten mielestä erikoista. Itse olen kuitenkin tottunut erillisiin jätekatoksiin tai -huoneisiin, joissa on pelkästään jäteastioita erilaisiin tarkoituksiin. Niissä ei pyykinpesukoneille ole sijaa.

Sunnuntai-iltaisin jäteastiat viedään kadun varteen, josta roska-auto noukkii maanantaiaamuna niiden sisällön mukaansa.

Samuli lähti työmatkalle niin pian muuttoni jälkeen, ettemme ehtineet käydä jäteastiaprosessia kunnolla läpi yhdessä ennen kuin olin jo tilanteessa, jossa minun piti itsekseni siirtää astiat kadulle. Kellarissa huomasin, ettei projekti ollut aivan yksinkertainen.

Kellarista pääsee pihaan ainoastaan kapeita portaita pitkin. Portaat ovat niin ahtaassa paikassa, että jäteastiaa ei pysty rullaamaan pyörillä portaiden viereen oikeassa asennossa, vaan se täytyy ensin nostaa portaille ja sitten kääntää. Sen jälkeen se täytyy vielä saada portaita ylös.

Kaiken huipuksi kellarin ovessa on jäykin koskaan näkemäni lukko, jonka toiminta ei ollut erityisen intuitiivista. Pelkästään oven avaaminen vaati siis sekä oivalluksia että raakaa voimaa.

Koko tilanne oli kuin seikkailutietokonepelin ongelmanratkaisutehtävä. Pelihahmon eli minun piti ensin keksiä keinot oven avaamiseen ja pähkäillä sitten, miten roska-astian saisi käytössä olevilla voimilla nostettua portaille, käännettyä ahtaassa tilassa ja kärrättyä ylös pihaan.

Jäteastiaprojekti osui minun hoidettavakseni tietenkin juuri sinä iltana, kun olin kaatunut lenkkipolulla kasvoilleni. Molemmat polveni olivat kaatumisen jäljiltä auki enkä voinut työntää jäteastiaa polvella, kuten muuten olisin tehnyt.

Kenties monivuotinen seikkailupeliharrastus auttoi. Ainakin sain ratkaistua kaikki tehtävän osat ja siirrettyä jäteastiat kunnialla kadun varteen.

Jännittävin vaihe oli se, kun raahasin täyttä, painavaa jäteastiaa porras kerrallaan pyörillä ylös. Maa veti astiaa puoleensa sen verran voimakkaasti, ettei ollut mitenkään selvää, voittaisinko minä köydenvedon ja saisin astian ylös, vai kiskaisisiko painovoima sekä astian että minut alas.

Hätäkeskusvälikohtauksen jälkeen viimeinen mitä halusin oli pudota samana iltana pää edellä alas kellarin portaita.

Onneksi vetokilpailu kuitenkin päättyi tuloksin 1-0 minun edukseni.

Yleensä Samuli on sunnuntai-iltaisin kotona. Ehkäpä tämän kotiaskareen vastuut kannattaisi jakaa suosiolla niin, että vahvempi meistä siirtää astiat ulos ja päivisin kotona työskentelevä ne seuraavana päivänä tyhjinä takaisin sisään.