Yhdysvaltojen kansallislaulussa ylistetään vapaiden maata. Yksi maan tunnetuimmista symboleista on Vapaudenpatsas. Entisen naapuriosavaltiomme New Hampshiren motto on Elä vapaana tai kuole.
Tosiasiassa on tietenkin suhteellista, miten vapaita nykyamerikkalaiset oikeastaan ovat. Amerikkalainen työelämä on monella tapaa orjuuttavaa. Jos kuuluu niihin onnekkaisiin, jotka tekevät unelmatyötään hyvällä palkalla, työnantaja edellyttää todennäköisesti täydellistä omistautumista työlle. Jos taas kuuluu niihin epäonnisiin, jotka tekevät kahta tai kolmea alipalkattua työtä elättääkseen perheensä, olosuhteet pakottavat raatamaan tauotta.
Minä olin kuitenkin suorastaan hävyttömän onnekas, ja minulle elämä Yhdysvalloissa toi mukanaan enemmän vapautta kuin moni kokee koko elämänsä aikana. Freelancetoimittajana vastasin itse työajoistani ja työtehtävistäni. Kaikki työ oli etätyötä, joten saatoin työskennellä vaikkapa bikineissä takapihalla tai bussissa reissatessani ympäri maata. Sain tehdä työmatkoja niin usein kuin halusin mihin halusin, kunhan vain keksin matkustamista vaativia juttuideoita, jotka asiakkaani halusivat minun toteuttavan. Sain elää luonnollisen vuorokausirytmini mukaisesti eli valvoa aamuyhteen tai -kahteen ja nukkua siitä aamukymmeneen.
Olin koko ajan hyvin tietoinen siitä, että kaikki tuo vapaus päättyisi aikanaan, ja kokisin tuskin enää koskaan mitään vastaavaa.
Luovuin vapaudesta omasta vapaasta tahdostani. Halusin nimittäin lapsia.
Ensimmäisen lapsen saaminen vaatii varmasti aina totuttelua vapaudesta luopumiseen. Minulla kontrasti lasten saamista edeltävän elämänvaiheen ja esikoisvauva-arjen välillä oli kuitenkin poikkeuksellisen raju – sekä yllä kuvaamani poikkeuksellisen vapauden vuoksi että siksi, että vauvoja tuli kerralla kaksi.
Juuri kun vauvavuodesta oli selvitty, iski korona. Sen myötä arjesta katosivat monet pienet asiat, jotka toivat kaksosvauvojen kotiäidille edes pientä vapauden tunnetta. Yksi lempiasioistani Suomeen muuton jälkeen oli pääkaupunkiseudun ilmainen julkinen liikenne rattaiden kanssa liikkuville. Asumme paikallisjuna-aseman vieressä, ja saatoin koska hyvänsä hypätä lasten kanssa junaan. Myös kauppakeskuksissa kuljeskeleminen keskellä päivää toi eräänlaisen vapauden tunteen. Tänä keväänä kaikki tuo tuntui yhtäkkiä lähes yhtä kaukaiselta ja epätodelliselta kuin muistot matkoistani ympäri Yhdysvaltoja. Jos asuisin Bostonissa, se olisi yhtä kaukaista edelleen.
Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä, miten vaikealta pandemian aiheuttamien rajoitusten täytyy amerikkalaisista tuntua. Jos on oppinut ihailemaan iskulausetta Elä vapaana tai kuole, on varmasti äärimmäisen vaikea hyväksyä ajatusta, että viranomaiset rajoittaisivat oikeutta oman elinkeinon harjoittamiseen tai läheisten ihmisten tapaamiseen.
Välillä kaipaan vapaiden maata niin että sydämeen sattuu. Kaipuuni kohdetta ei kuitenkaan tällä hetkellä ole olemassa. Sitä kaipaavat korona-arjen keskellä varmasti nekin, jotka asuvat Yhdysvalloissa edelleen.
Amerikkaa ymmärtämässä 
Indeed, we do. That’s part of the problem. The United States hasn’t faced a pandemic like this in my lifetime. People don’t remember when quarantines were necessary to stop the spread of contagious diseases. So there is resentment.
On top of that, thanks to our politics, we have a substantial minority of the population who refuse to acknowledge the seriousness of the situation, who regard COVID-19 as not a serious threat to most people, and who feel the lockdowns are politically motivated. Which, sadly, explains why much of the southern part of the country reopened so quickly, before we’d reduced the epidemic to a manageable level, and now are paying the price for it.
I’ve been tracking the per capita mortality rates. With the exception of Sweden, the Nordic countries have done well, much better than us. I envy you.
I’d hoped to come travel in Europe this summer, having recently become a dual U.S.-EU citizen. But not only has the coronavirus shut down international air travel, but we’re banned from Europe for the near future, which means, sadly, the foreseeable future.
Still, there’s a future for us all. There were times when this first hit that I had to wonder. Someday we’ll have this beat. I’m just saddened by the price we’ll be paying.
Stay safe and stay well, you and your family.
TykkääLiked by 1 henkilö
Yes, I’ve been following the news, and it’s disheartening how partisan everything is these days, even a fight against a deadly virus. Here in Finland we’ve been very fortunate indeed. I really hope things start looking up over your side of the Atlantic soon. I’m sure a change of leadership in November would bring about a change of course when it comes to handling of the pandemic both nationally and in cooperation with the rest of the world.
TykkääLiked by 1 henkilö
You and yours stay safe too!
TykkääLiked by 1 henkilö