Metrolla Marylandiin

Nyt se on pakko tunnustaa: olen alkanut kerätä osavaltioita. Haluaisin käydä Amerikassa asuessani mahdollisimman monessa osavaltiossa.

Arvelinkin, että näin kävisi. Olen lapsesta saakka laskenut maita, joissa olen käynyt, ja aikuisena niin sanottu maapisteiden keräileminen muuttui intohimoiseksi. Olen käynyt 73 eri maassa, ja mietin matkoja suunnitellessani aina, miten saisin mielekkäästi mukaan mahdollisimman monta maata.

Kun aloin suunnitella muuttoa Amerikkaan, ajatus osavaltioiden laskemisesta alkoi heti houkuttaa. Haaveilin hetken jopa ottavani tavoitteeksi jokaisessa osavaltiossa käymisen, mutta tulin pian siihen tulokseen, ettei se olisi järkevää ajan- tai rahankäyttöä.

Yritin sanoa itselleni, että kävisin vain niissä osavaltioissa, joissa olisi kiinnostavaa nähtävää.

Washington DC:ssä vieraillessani sorruin kuitenkin puhtaaseen osavaltiopistekeräilyyn: Matkustin metrolla Marylandiin ihan vain saadakseni listalleni yhden osavaltion enemmän.

DC eli District of Columbia on kaikkien osavaltioiden ulkopuolella oleva pääkaupunkialue. Sen metroverkko ulottuu kahteen sitä ympäröivään osavaltioon, joissa asuu iso joukko pääkaupungissa työskenteleviä ihmisiä.

Toinen näistä osavaltioista on Virginia, jossa kävin katsomassa John F. Kennedyn hautaa ja Pentagonia. Toinen on Maryland. Etsin Rough Guide to the USA -opaskirjastani ja internetistä tietoa Marylandin nähtävyyksistä, mutta metroverkon alueella ei vaikuttanut olevan mitään kiinnostavaa nähtävää.

Lopulta päätin sallia itselleni järjettömän metroajelun, jonka ainoa olemassaolon oikeutus olisi uuden osavaltion näkemisen tuottama mielihyvä. Valitsin sattumanvaraisesti Capitol Heights -nimisen paikan, johon pääsi hotellini ohitse kulkevalla metrolinjalla.

Capitol Heights sign Maryland near Washington DC

Capitol Heights ei todellakaan ollut metromatkan arvoinen. Metroaseman vieressä ei ollut mitään muuta kuin bussipysäkkejä ja asuintaloja. Ainoat vähänkään mielenkiintoiset seikat olivat kaupungin alkukirjaimet kukkapenkissä, jossa oli masentavia kuolleita kukkia, ja aidanpätkään isoin kirjaimin kirjoitettu kaupungin nimi – jossa oli kirjoitusvirhe.

Visiting Maryland Me at Capitol Heights

Otin selfien kyltin vieressä ja aloitin pitkän metromatkan takaisin hotellille. Tunsin itseni aika typeräksi. Vaikka olen juossut maapisteiden perässä jo vuosia, olin aina aikaisemmin onnistunut näkemään retkilläni jotain mielenkiintoista. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun retkeltä ei karttunut mukaan mitään muuta kuin piste.

Olen kuitenkin sillä tavalla sekaisin, että kun pääsin jälkikäteen värittämään Marylandin osavaltiokartastani, se tuntui niin hyvältä, että retki taisi sittenkin olla tekemisen arvoinen.

Mainokset

Museoähky pääkaupungissa

Pääsin joulukuun alussa näkemään ensimmäistä kertaa uuden kotimaani pääkaupungin.

White House at Night Washington DC

Minut oli kutsuttu panelistiksi amerikkalaisten koulutustoimittajien yhdistyksen järjestämään konferenssiin. Kirjoitin aikoinaan STT:ssä koulutusaiheista ennen kuin ylenin esimieheksi, ja täkäläinen yhdistys oli saanut minun yhteystietoni etsiessään suomalaista koulutusjournalistia.

Yhteydenotto yhdistyksen varapuheenjohtajalta tuli syyskuussa sattumalta juuri samana päivänä, jona muutin Helsingistä Bostoniin. Hän oli suunnitellut kutsuvansa minut puhujaksi jo ennen kuin tiesi minun olevan muuttamassa tänne. Viesti tuntui hienolta alulta uudelle elämälleni.

US Capitol at night with Christmas Tree Washington DC

Sain myytyä Wahington DC:hen liittyviä lehtijuttuja, ja matkustin kaupunkiin kuudeksi yöksi. Yksi jutuista käsitteli matkailua, joten iso osa sen viikon työstäni oli nähtävyyksien kiertelyä.

Lincoln Memorial Reflecting Pool at night Washington Monument US Capitol Washington DC

DC tunnetaan museoistaan, joita on aivan valtavasti. Lisäksi monet niistä ovat erittäin laajoja. Se teki vierailustani samalla kertaa kiinnostavan että hyvin uuvuttavan.

 

Jefferson Memorial and Washington Memorial at night Washington DC

Ei ollut mitenkään mahdollista nähdä kaikkia museoita tai edes kaikkia kokoelmia niistä museoista, joissa päätin käydä. Yksittäiset kokoelmatkin olivat usein niin monipuolisia, että jouduin hyppäämään osan teksteistä yli.

Minun mielenlaadullani sellainen on raskasta. Minulle tuottaa mielihyvää tehdä asiat kokonaan: lukea kirja alusta loppuun, katsoa televisiosarjan kaikki jaksot, lukea bloggaajan jokainen kirjoitus. Facebookissakin haluaisin nähdä kaikki kavereitteni päivitykset aikajärjestyksessä, jotta voisin lukea ne järjestelmällisesti läpi.

Toivoin monta kertaa, että museot olisivat olleet suppeampia.

Siitä huolimatta niissä kiertely oli antoisaa. Muutaman kuukauden Amerikan-elämän jälkeen olin juuri oikeanlaisessa mielentilassa palauttaakseeni mieleeni tämän maan historiaa.

Fala dog statue at Franklin Delano Roosevelt FDR Memorial Washington DC

Franklin Rooseveltin koira Fala on ikuistettu hänen kanssaan patsaaseen.

 

Museoiden lisäksi tutustuin kaupungin lukuisiin muistomerkkeihin. Kävin myös katsomassa John F. Kennedyn hautaa Virginian osavaltiossa, joka on ihan DC:n naapurissa ja jonne pääsee kaupungista metrolla.

John F Kennedy JFK grave Virginia

Virginiassa sijaitsee myös armeijan päämaja Pentagon. Mutterinmuotoinen valtava rakennus olisi vaikuttavimmillaan ilmasta nähtynä; läheltä katsottuna se näyttää ihan tavalliselta talolta.

Olin lukenut etukäteen nettikeskusteluista, että yksi parhaista paikoista napata mutterista kuva olisi lähettyvillä olevan Sheraton Pentagon City -hotellin ylimmästä kerroksesta, joten suuntasin sinne. Kävelin hotellin aulaan asiakkaan näköisenä ja matkustin hissillä ylimpään kerrokseen.

Päädyin juhlasaliin, jota henkilökunta oli juuri koristelemassa. Ketään ei haitannut, että seisoin hetken ikkunan ääressä ottamassa kuvia.

Pentagon and Air Force Memorial seen from Sheraton Pentagon City
DC:n-vierailuni oli antoisa, mutta olen harvoin ollut yhtä helpottunut matkan päättymisestä kuin tällä kertaa. Nähtävyyksien ahnehtiminen, työnteko ja konferenssi olivat imeneet minusta kaikki mehut.

Sain kuitenkin tehtyä kaiken mitä halusin. Palaisin mielelläni DC:hen vielä, mutta jos siihen ei tule sopivaa tilaisuutta, ei tarvitse harmitella, että jotain olennaista olisi mennyt sivu suun.

Me and Abraham Lincoln at Lincoln Memorial Washington DC

Uusivuosi Chicagossa

Onnellista uutta vuotta kaikille blogin lukijoille!

New Year Fireworks Chi Town Rising Chicago 2016 pink

Meidän vuotemme vaihtui Chicagossa, jossa toivoimme pääsevämme kokemaan New Yorkin tyylistä uudenvuodentunnelmaa vähemmässä tungoksessa.

Uudenvuodenyön osalta se onnistuikin. Vaikka saavuimme keskustaan vain varttia ennen vuoden vaihtumista, saimme hyvän paikan, josta näimme sekä uudenvuodentähden kohoamisen että osan ilotulituksesta.

New Year Fireworks Chi Town Rising Chicago 2016 white

Muina päivinä väenpaljous kuitenkin haittasi lomailua. Ehdimme jonottaa näköalatorni Willis Toweriin puolisen tuntia ennen kuin kuulimme, että edessämme oli jonoa vielä 2,5 tunniksi. Lähdimme suosiolla pois, vaikka olisikin ollut hienoa käydä pilvenpiirtäjässä, joka valmistuessaan oli maailman korkein rakennus.

Saman päivän iltana yritimme mennä toiseen pilvenpiirtäjään John Hancock Centeriin, josta Willis Towerin lailla on näköala neljään osavaltioon. Hämmästyimme, kun jonoa ei näkynyt lainkaan. Tiskillä kuitenkin kuulimme, että vaikka ylös torniin olisi päässyt noin 20 minuutin jonotuksen jälkeen, alaspäin kulkevaa hissiä olisi pitänyt odottaa 1,5 tuntia.

Chicago skyline winter

Muut nähtävyydet eivät olleet aivan yhtä tukossa kuin pilvenpiirtäjät, joissa hissimatkat muodostavat pahan pullonkaulan. Chicagon kuuluun taidemuseoon Art Institute Chicagoon pääsimme alle tunnin jonottamisella. Sisälläkään tungos ei ollut täysin sietämätön, vaikka väkeä paljon olikin.

Art Institute of Chicago pink lady and her white dog twice

Pinkit leidit ja heidän valkoiset sylikoiransa Art Institute of Chicagossa.

Kokonaisuudessaan Chicago oli mielestäni hyvä valinta uudenvuodenkohteeksi.

Vaikka tungosta olikin harmillisen paljon, monessa muussa Yhdysvaltojen kaupunkilomakohteessa sitä olisi varmastikin ollut vähintään yhtä runsaasti. Useimmilla amerikkalaisilla on niin vähän lomia, että viikonlopun yhteyteen osunut uudenvuodenaaton arkipyhä oli kullan arvoinen, ja pitkästä viikonlopusta täytyi ottaa kaikki irti.

Uudenvuodenpäivänä lähes kaikki paikat ovat suljettuja, mutta Chicagossa se ei hirveästi haitannut, sillä iso osa kaupungin viehätyksestä on ympäriinsä kuljeskelemisessa ja jännittävien rakennusten ihailemisessa ulkoapäin.

Chicago architecture 333 West Wacker Drive

Tähden nostaminen pilvenpiirtäjään väkijoukon laskiessa ääneen sekunteja vuoden vaihtumiseen toimi hyvin tunnelman nostattajana, ja ilotulitus oli upea. Oli mahtavaa voida vain kävellä paikalle hieman ennen vuoden vaihtumista ja päästä juhlien keskiöön sen sijaan, että olisi joutunut värjöttelemään kylmässä 13 tuntia kuten Times Squarella.

Tungos jäi varmastikin pieneksi siksi, että monelle oli epäselvää, kannattaisiko keskustaan lähteä. Chicagon uudenvuodenjuhlien oli alun perin määrä olla ilmaiset New Yorkin tapaan, mutta myöhemmin niihin päätettiinkin myydä kalliita lippuja.

Moni pettyi, kun paljon rummutettu keskustan ilmaiskonsertti muuttuikin 150 dollarin lipun vaativaksi tapahtumaksi. Tapahtuman järjestäjät eivät kertoneet julkisuuteen, kuinka hyvin tähden nousemisen tai ilotulituksen näkisi muualta kuin lipun ostaneille varatulta konserttialueelta. Tämän vuoksi tapahtuma sai negatiivista julkisuutta, joka varmasti vaikutti ihmisten haluun tulla paikalle.

Lippuja oli myynnissä vielä uudenvuodenaattona, mikä kertonee siitä, ettei niiden menekki vastannut järjestäjien toiveita. Se ei ole mikään ihme. Chicagossa on talvella hyytävän kylmä, ja juhlapaikka oli joen varrella yhdessä Tuulisen kaupungin pahimmin tuulisista paikoista.

Tunnetunkaan artistin ei varmasti ole helppo saada ihmisiä maksamaan 150 dollaria päästäkseen ulkoilmakonserttiin niissä olosuhteissa.

Odotan mielenkiinnolla, jääkö Chicagon yritys nousta tunnetuksi uudenvuodenkaupungiksi tähän yhteen kertaan, vai jaksavatko tämänvuotisten juhlien järjestäjät kehittää konseptiaan edelleen ja kehittää Chicagosta yhtä amerikkalaisen uudenvuodenmatkailun ykköskohteista.

New Year Fireworks Chi Town Rising Chicago 2016