Ensi viikolla lähden kiertämään maata kummallisuuksien perässä. Tämä matka jos mikä antaa varmasti uusia näkökulmia amerikkalaiseen sielunmaisemaan.
Ohjelmassa on ihmeellistä kansanperinnettä Pennsylvanian maaseudulla, Elviksestä intoilua Memphisissä ja Mardi Gras -karnevaalihumua New Orleansissa. Mikäli säät suosivat, pääsemme Samulin kanssa myös kahdeksankymppisen entisen alligaattorinmetsästäjän kanssa Louisianan soille.
Reittini kulkee täältä maan koilliskulmasta koko ajan etelämmäs ja keskemmälle maata. Samuli liittyy seuraani Louisianassa.
Jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi suhteettoman pitkä, kerron nyt alkajaisiksi pelkästään ensimmäisestä matkakohteestani Pennsylvanian maaseudulla, ja palaan muihin kohteisiini lähipäivinä.
Pienenpieni Punxsutawneyn kylä Pennsylvaniassa täyttyy kerran vuodessa tuhansista turisteista, jotka haluavat osallistua Murmelipäivä-rituaaliin.
Ruutukaappaus sivulta groundhogday.org
Murmelipäivänä Phil-niminen murmeli ennustaa, tuleeko kevät aikaisin vai myöhään. 1800-luvulta peräisin olevan rituaalin ympärille on kehitelty parhaaseen amerikkalaiseen tyyliin monipäiväinen festivaali, johon liittyy hassunhauskoihin teemavaatteisiin pukeutumista ja monenlaista ohjelmaa kaikenikäisille.
Alkuperäisen uskomuksen mukaan kevään sään voi päätellä siitä, näkeekö murmeli helmikuun toisen päivän aamuna kolostaan ulos tullessaan varjonsa vai ei. Kyse oli siis sääolosuhteiden tarkkailemisesta luonnossa.
Nykyisin Murmelipäivän ylintä valtaa käyttävät silinterihattuihin ja frakkeihin pukeutuneet miehet, joille julkkismurmeli Phil kuiskaa ennustuksensa kansalle ilmoitettavaksi.
Murmelipäivä on niin suosittu, että h-hetken näkeminen vaatii käytännössä lähes kokonaisen yön valvomisen.
Se on tavallaan hyväkin, sillä Punxsutawneyn keskustassa on tasan yksi majapaikka, joka sekin on vain muutaman huoneen kokoinen B&B. Automatkan päässä on lisäksi muutamia isompia motelleja ja hotelleja, mutta niidenkin mahdollisuudet majoittaa kaupunkiin kerran vuodessa tulviva turistilauma ovat rajalliset.
Kun päätapahtuma on keskellä yötä, majapaikan saaminen ei ole mitenkään välttämätöntä. Herätä pitäisi joka tapauksessa aamukahden aikoihin.
Sitä ennen voi torkahtaa muutaman tunnin Punxsutawneyn kunnan kerhotilan lattialla, jonne pääsee iltakymmenestä alkaen muutaman dollarin maksusta.
Luin Murmelipäivään valmistautumisesta muun muassa paikallislehden blogista. Siellä kerrottiin, että kun ovet tapahtumakentälle aamukolmelta avataan, paikalla on yleensä jo satoja ihmisiä jonottamassa.
Ilmainen bussikuljetus keskustasta tapahtumapaikalle alkaa kulkea kolmelta, ja alue on suljettu tapahtuman ajaksi autoilta. Ennen kolmea jonottamaan tulevien ainoa vaihtoehto on kävellä lähes 2,5 kilometrin matka ylämäkeen.
Amerikkalaisille paljon lyhyempikin kävely on jo valtava ponnistus, joten satojen ihmisten valmius kävellä tuollainen matka ylämäkeen keskellä yötä kertoo paljon siitä, miten omistautuneita Murmelipäivän osallistujat ovat.
Phil-murmelin ennustus kuullaan kello 7.25. Ihmiset siis seisoskelevat ja odottavat murmeli-ihmettä keskellä yötä Pennsylvanian talvessa viitisen tuntia.
Jotta heillä olisi kivaa, alueella on aamukolmesta saakka festivaaliohjelmaa: musiikki- ja tanssiesityksiä, ilotulitus ja muuta mukavaa.
Suomalaisen silmissä ehkä kaikkein yllättävintä on se, että alkoholin juominen tapahtuma-alueella on kokonaan kiellettyä. Ei siinä vielä mitään, että tuhannet ihmiset haluavat seisoa yöllä viisi tuntia pakkasessa keskellä maaseutua hassuissa asuissa yhden murmelin vuoksi – kaiken huipuksi he ovat valmiita tekemään sen selvin päin!
Kun kuulin tapahtumasta, ensimmäinen ajatukseni oli, että haluaisin osallistua. Lapsena näkemäni Päiväni Murmelina -elokuvan käsittämätön festivaali ei ollutkaan elokuvakäsikirjoittajien keksintöä vaan todellinen vuotuinen juhla. Tietenkin haluaisin nähdä sen omin silmin!
Samulia puolestaan ei vaikuta harmittavan lainkaan se, ettei hän töiltään ehdi mukaan – eikä ihme. Me ihmiset olemme erilaisia. Kaikkien silmät eivät ala loistaa innostuksesta, kun toinen sanoo ”Eikö olekin sekopäisintä, mitä olet ikinä kuullut?”
Minun alkavat. Maltan tuskin odottaa Murmelipäivää!
Amerikkaa ymmärtämässä 
No vaikuttaapa tosiaan erikoiselta, vaan oikeastaan ei yllätä, kun on Jenkit kyseessä :D Minä en jaksaisi tuollaiseen tapahtumaan osallistua, mutta mielelläni luen sinun havaintosi sitten päivästä/yöstä.
Oletteko Mempparissa aikeissa mennä Gracelandiin? Olen käynyt siellä pari vuotta sitten ja oli kyllä käymisen arvoinen mesta. Oikeastaan nyt ihan harmittaa, kun en ole jaksanut blogata reissuista. Täytyy varmaan aktivoitua sillä saralla taas.
TykkääLiked by 1 henkilö
Murmelipäivä ei tosiaan varmasti läheskään kaikille olisi vaivan arvoinen :)
Graceland on Memphisissä ohjelmassa heti ensimmäiseksi. Saavun illalla ja menen ensimmäiseksi yöksi lentokentän lähellä olevaan hotellin, joka on ihan Gracelandin nurkilla. Aloitan aamuni Elvis-kartanossa ja siirryn vasta sitten tutkimaan keskustaa. Kiva kuulla, että se on sinusta käymisen arvoinen.
Reissusta bloggaaminen on välillä hankalaa, kun matkan aikana ei useinkaan ehdi ja matkan jälkeen saattaa olla arkeenpaluukiireitä, ja ainakin allekirjoittaneella on reissun jäljiltä aina ihan liikaa valokuvia, jotka pitäisi käydä läpi ja valita parhaat blogiin ja samalla jotenkin sulatella kokemuksensa tekstin muotoon, mikä ottaa aikansa. Olen miettinyt, että voisin hyvin blogata sellaisistakin reissuista, joista on jo kulunut pitkän aikaa. Se voisi olla helpompaa, kun asiat ovat ehtineet jäsentyä mielessä.
TykkääTykkää
Hei, Onpas ihana ja kutkuttavan jännä matka tiedossa. Olenkin joskus nähnyt videolta tuon murmelitapahtuman ihan täällä Suomessa, jokin media sen esitti livenä muutama vuosi sitten. Paikan päällä kuitenkin sen aistii eri tavalla. Oikein ihanaa ja kokemusrikasta reissua!
t. Odessa H ja Danko
TykkääTykkää
Kiitos! Ja kiitos kommentista! Mukavaa, että luet blogiani.
Hyvä tietää, että Murmelipäivästä on tullut Suomessa oikein tv-lähetyskin. Itse tunsin sen ainoastaan Groundhog Day -elokuvasta.
TykkääTykkää
Päiväni murmelina elokuvaa olen yrittänyt katsoa jotain 3 kertaa pääsemättä loppuun, neljännellä kerralla se onnistui ja pääsin sen loppuun. Jostain syystä kuvan katsominen aina keskeytyi, kerran ainakin nukahdin kesken kaiken :) Kuvan katsoneethan tietää mitä elokuvassa tapahtui, eli aamusta aina uudelleen samaa junnausta :)
Toivottavasti sinulle ei ko kohteessa tapahdu vastaavaa :)
Hieno reissu tulossa, seurailen postauksia!
TykkääTykkää
Kiitos kommentista! Mukavaa, että luet blogiani.
Jotenkin Päiväni murmelina -elokuvan henkeen sopii todella hyvin sen aloittaminen aina uudelleen alusta siksi, että katsominen on jäänyt kesken :) Pystyit varmasti samaistumaan päähenkilöön :D
Jos muistan elokuvan opetuksen oikein, voin varmaan luottaa siihen, etten joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin leffan päähenkilö, kun vain muistan olla ystävällinen kaikille sen sijaan, että synkistelisin ja pilaisin muiden murmeliriemun ;). Se on varmaan helppoa, koska olen aidosti innoissani tapahtumasta :D
Kiitos! Toivotaan, että ehtisin postata reissusta jo sen aikana.
TykkääTykkää
Prohibition, which was nationwide from 1920 to 1933, left behind a legacy of alcohol consumption laws that vary across the country, because each state is allowed to set its own laws, and some states allow counties and municipalities to set different rules, too. For an overview, see https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_dry_communities_by_U.S._state
TykkääTykkää
I didn’t know about that. Thanks for the tip! That might make an interesting article, because Finnish people are always interested in anything alcohol-related :)
TykkääLiked by 1 henkilö
I gathered as much; the Moan and Dove bar in South Amherst, Mass. called Sinebrychoff the best porter in the world (back when I was living there before 2010).
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: Matka jännän äärelle, osa 2: Elvistä ja karnevaaleja | Amerikkaa ymmärtämässä