Rakkaat, vihatut tavarat

Olen aina kiintynyt esineisiin. Useimmilla tavaroillani on tarina, ja niistä luopuminen tuntuu siltä, kuin antaisin joka esineen mukana pois pienen palan itsestäni.

indian treasure box with audrey hepburn postcards and ikea lamp

Näitä esineitä olen pitkään katsellut viimeiseksi ennen nukkumaan menoa ja ensimmäiseksi herätessäni. Intiasta ostamani rasian ovat kuulemma tehneet Taj Mahalia rakentaneiden käsityöläisten jälkeläiset. Valmistustekniikan sanottiin olevan sama, jolla palatsi koristeltiin. Pinkin postikortin löysin Australian Yungaburrasta ja siinä on suosikkisitaattini, Audrey Hepburnin I believe in pink. Verhot ovat äitini tekemät.

Tavaroitaan rakastavan ihmisen ei kannattaisi muuttaa ulkomaille. Tai muuttaa ylipäätänsäkään. Parempi olisi ostaa suurensuuri talo ja täyttää se kaapeilla, joissa vuosi vuodelta karttuva aarrekokoelma olisi turvassa.

Vai onko sittenkin niin, että juuri tavaroitaan rakastavan ihmisen olisi syytä muuttaa toiselle puolelle maailmaa? Joutua käymään läpi jokikinen esine ja karsimaan, karsimaan, karsimaan. Opetella pakon edessä luopumaan.

Onko väärin rakastaa tavaraa?

Rough Guides and other guidebooks from my journeys around the world: Cuba, Argentina, Chile, Botswana, Bangkok, Cambodia, Vietnam, Caribbean, Nepal, Central America, Peru, Australia

Pitkien kaukomatkojeni opaskirjat aikajärjestyksessä. E-opaskirja on paljon paperista kätevämpi, mutta matkasta muistuttavaa sisustusesinettä siitä ei saa.

Elämme maailmassa, joka samaan aikaan opettaa rakastamaan tavaroita ja tuntemaan siitä syyllisyyttä. Meille on normaalia, että lapsella on lempileluja ja aikuisella suosikkivaatteita, että yksi tuntee onnea kirjoistaan ja toinen autostaan. Yhtä normaalia on ahdistua siitä, että säilytystila ei riitä tai siitä, että jatkuva kuluttaminen syö loppuun luonnonvarat.

Viime päivinä olen yrittänyt saada oman tavarasuhteeni jonkinlaiseen tasapainoon. Seitsemän päivän ajan olen lähes aamusta iltaan lajitellut omaisuuttani kolmeen ryhmään: mukaan otettaviin, Suomessa varastoitaviin ja eteenpäin annettaviin.

Se on ollut kerta kaikkiaan kamalaa.

Olen samaan aikaan ahdistunut tavaran määrästä ja rakkaista esineistä luopumisesta. Tunnen syyllisyyttä siitä, etten luovu riittävän paljosta, ja samaan aikaan suren pois antamiani muistoja.

Juuri nyt tuntuu, että tavarat ja niihin liittyvät ajatukset hallitsevat koko elämääni. Samuli laskee innolla päiviä siihen, että pääsemme elämään yhdessä, mutta minä vain mietin pakokauhun vallassa, ehdinkö tyhjentää kotini lennon lähtöön mennessä.

Muutan ylihuomenna Amerikkaan, ja tällä hetkellä tuntuu, etten ymmärrä sitä lainkaan.

handbag from El Salvador (made in Guatemala)

Samuli ehdotti, että valokuvaisin esineet, joista on vaikeaa mutta järkevää luopua. Idea on hyvä: muiston voi säilyttää, vaikka muistoesineestä luopuisikin. Tämä El Salvadorista ostamani olkalaukku sai lähteä, mutta haluan muistaa vastedeskin paikan, josta sen ostin. Muistan kuvan nähdessäni varmastikin aina myös sen, miten närkästyneitä käsityöläiset Guatemalassa olivat laukustani: miten siinä kehtasi lukea naapurimaan nimi, vaikka kyse oli aivan selvästi heidän maassaan tehdystä käsityöstä?

Mainokset

4 thoughts on “Rakkaat, vihatut tavarat

  1. Onpa hyvä idea tuo kuvaaminen. Harmi, ettei minulle tullut sama mieleeni muuttaessani. Melkoinen hamsteri olin ennen, mutta muutto opetti todella paljon, koska oli periaatteessa pakko luopua lähes kaikesta. Me muutimme kahden matkalaukun periaatteella eli normaalit lennolle sallittavat kilomäärät laukkuun ja se oli siinä. Tuli aloitettua todellakin tyhjältä pöydältä.

    Aluksi ikävöin tavaroitani ja jopa tiettyjä huonekaluja, mattoa, pianoa jne. Mutta aika haalistaa, nykyään ei tunnu enää missään.

    Tykkää

    • Pelkällä kahdella matkalaukulla muuttaminen pysyvästi uuteen maahan oli varmasti todella hurja kokemus. Ihailen sitä, että pystyit siihen!

      Samuli on sanonut samaa siitä, että mitä pidempään poissa Suomesta asuu, sitä vähäpätöisimmiltä Suomeen jääneet tavarat tuntuvat. Se kuulostaa luonnolliselta. Uusi elämä ottaa valtaansa ja vanhan merkitys karisee.

      Kauanko olet muuten jo asunut uudessa kotimaassasi?

      Tykkää

  2. Maria, onko Marie Kondon Konmari-menetelmä tuttu sinulle? Siinä tarkastellaan tavaroita yksitellen ja säästetään vain sellaiset tavarat, jotka tuottavat iloa. Kodin voi järjestää tätä menetelmää käyttämällä ja säilyttää vain sellaisia asioita ympärillään, jotka tuottavat iloa. Minusta aika kiehtova suhtautumistapa tavaroihin ja esineisiin. Olen huomannut, että tällä menetelmällä ns heräte tai turhat ostokset jäävät tekemättä. Energiaa vapautuu muuhun elämään kuin tavarakaaokseen.

    Tuo valokuvausidea on minustakin erinomainen!

    Tykkää

    • Juuri tuosta menetelmästä en muista kuulleeni. Kuulostaa kiinnostavalta! Ilon tuottaminen täytyy varmaankin ymmärtää aika laajasti, jotta ei käy niin, että hankkiutuu eroon kaikista hyödyllisistä mutta tylsistä tavaroista kuten siivousrätistä ja pölynimurista :) Mutta ajatus on kyllä miettimisen arvoinen.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s